Ja/tai
 Tulosta sivu Etusivu >> TUTKIMUSSÄÄTIÖ

 

LIHASTAUTIEN

TIETEELLINEN TUTKIMUS

 

VOINKO MINÄKIN TARVITA SITÄ?

MIKÄ ON LIHASTAUTI?

 

Yli 10 000 suomalaista sairastaa jotakin sadoista erilaisista lihastaudeista

(engl. neuromuscular disorders), joiden pääasiallisena oireistona on lihasheikkous ja siitä aiheutuvat liikuntavaikeudet.

 

Moni ei itse tiedä sairaudestaan, tai ainakaan sairautensa nimeä, sen luonnetta tai sen vakavuusastetta.

 

Suurin osa lihastaudeista on periytyviä, osa taas ulkoisten tekijöiden aiheuttamia.

 

VOINKO MINÄKIN SAIRASTUA LIHASTAUTIIN??

Lihastautiin sairastuminen on yksilön kohdalla suuressa määrin sattumaa.

Perinnöllisissä muodoissa yksilön kantama geeniperintö vaikuttaa oleellisesti sairastumisriskiin.

 

Professori Bjarne Udd kertoo lihastautien tutkimuksesta:

 

 


MITÄ MAHDOLLISUUKSIA SAIRASTUMISEN JÄLKEEN?

 

TIETEELLISEN JATKOTUTKIMUKSEN MAHDOLLISUUDET

 

TIETEELLINEN TUTKIMUS – AINOA RATKAISU LIHASTAUTIONGELMAAN

Tutkimus on poikkitieteellistä, eli se vaatii hyvin kehittyneitä tutkimusryhmiä ja laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Tällainen tutkimus on kallista ja vie paljon aikaa.

Suomessa on jo pitkään tehty kansainvälisesti varsin huomattavaa lihastautien tutkimustyötä. On löydetty useita aivan uusia lihastauteja, löydetty uusia tauteja aiheuttavia geenivirheitä ja raportoitu merkittäviä havaintoja tautien syntymekanismeista.

 

Näistä löytyy lisää tietoa kansaiväliset julkaisut-linkistä.


ENMC on kansainvälinen lihastautien tutkimusta tukeva järjestö, joka edistää tutkijoiden ja kliinistä työtä tekevien välistä kommunikointia lihastaudeista. Lihastautiliitto on ENMC:n jäsenjärjestö.  http://www.enmc.org/

 

MITEN VOIMME TOIMIA YHDESSÄ?

Lihastautitutkimus joutuu yliopistoissa kilpailemaan lukuisten muiden tutkimussuuntien kanssa varsin niukoista tutkimusmäärärahoista. Jos haluat edistää lihastautien tutkimustyötä suoraan ja nopeasti, varmin tapa on tehdä lahjoitus Lihastautien tutkimussäätiölle.

 

LIHASTAUTIEN TUTKIMUSSÄÄTIÖ


LIHASTAUTIEN TUTKIMUSSÄÄTIÖN HALLITUS 2012

 

 

Lisää tutkimuksesta

 

 

 

 

© Lihastautiliitto 2009 Nettitaivas